Twitter on keino lähettää lyhyitä tiedotuksia verkkoon niiden luettavaksi, jotka ovat ne sinulta tilanneet. Käytännössä siis aloittaessasi huutelet harakoille: kukaan ei huomaa, että olet aloittanut Twitter-urasi. Huomatuksi tuleminen alkaa sisällön julkaisemisen ohella kahdella tavalla: olemassa olevien käyttäjien puhuttelemisella (@ - ja käyttäjätunnus) sekä aiheisiin "ripustautumisella" eli hashtag-tunnusta käyttämällä (#).

Esimerkiksi Ylen ja Metropolian yhteisessä sosiaalisen median koulutusohjelmassa Somakoulutuksessa tämä hoituu, kun aloittaa Twitter-tilinsä taipaleen julkaisemalla ennakkotehtävässä annetu ritirimpsun: @tuija @karde @juhana2 @linkola #somakoulutus #soma4

(Esimerkiksi @Raili_yle teki ennakkotehtävän näin ). Siinä puhutellaan kurssin vetäjiä, ja liitetään viesti kurssia koskevaan keskusteluun. Lue lisää Twitter-kieliopin alkeista.

 

"Mulla oli sellainen olo, että mä olen Kiovassa ja mulle sanotaan, että mene siihen ravintolaan, joka on tän kadun päässä. Käänny oikealle ja sitten vasemmalla ja sitten menet sitä pikkukatua vähän matkaa, niin se ravintola on siellä yhdessä talossa... Mutta mä en löydä siihen ravintolaan, kun mä en ole koskaan ollu Kiovassa, eikä mulla ole karttaa enkä mä voi kysyä, kun mä en ymmärrä mitä paikalliset puhuu."

Onko tilanne tuttu? Siis ei lomamatkalta vaan työelämästä? Näin elävästi sisällöntuottaja kuvasi tilannetta, jossa kehiteltiin uutta verkkopalvelua. Hänen tehtävänään oli tuoda sisältönäkökulmaa kehitystyöhön. Ongelmaksi (jotkut sanovat haasteeksi) muodostui se, että hän ei osannutkaan paikallista kieltä. Tämä varsin noheva tuottaja sanoi, että hän sitten seurasi kuinka paikalliset keskustelivat keskenään. Näinhän me teemme usein matkoillakin. On kiva seurata kuinka paikalliset keskustelevat ja elehtivät, vaikka siitä ei ymmärräkään mitään. Pidemmän päälle se ei ehkä olekaan niin kivaa. Tuottaja kuvaili oloaan: "Olin puoli vuotta eksyksissä".

Kieltä osaamaton näyttäytyy usein vähän höhlänä. Tilannetta voisi verrata maahanmuuttajaan, johon paikalliset suhtautuvat alentuvasti, vaikka hän olisi kuinka koulutettu. "Katso nyt, kun mä puhun sille: YMMÄRTÄÄKÖ SINÄ MITÄ MINÄ SANOA?!... kato, ei se ymmärrä." Ja kun ei ymmärrä kieltä, niin tuntee itsensä avuttomaksi... ja höhläksi. Toinen sisällöntuottaja kuvaili tällaista verkkoprojektitilannetta hauskalla vertauksella: "On ihan kuin seisoisit tumput kädessä lumihangessa ja sitten ne tumput tippuu kädestä ja siinä sä vaan seisot, ihan kuin lapsi. Apua mun tumput tippu hankeen!" 

Koska maahanmuuttaja (lue sisällöntuottaja) ei osaa kieltä, niin hänelle annetaan yksikertaisia ohjeita. Ne eivät kata kaikkia tilanteita, vaan ohjeita noudattamalla maahanmuuttaja (lue sisällöntuottaja) tekee virheitä. "Kato nyt, on se oikeesti aika tyhmä!"

Kun ei osaa kieltä, niin voi kyllä yrittää kysyä, mutta vastaukset voivat olla aika yksioikoisia. "Voisiko tässä verkkopalvelussa olla ....? Ei voi! Ei siis voi? EI!"  Haetaanpa matkailuesimerkki Virosta. Neuvostoliittolainen palvelukulttuuri elää vielä aika vahvasti naapurissamme. "Olisiko teillä näistä kengistä kokoa 38? Ei ole. Entä näistä ruskeista? EI OLE!" Tämän jälkeen ei enää arvaa kysellä, olisiko mistään mallista tai väristä kokoa 38?"

Matkailu verkkopalvelujen maailmassa voi siis olla rivitoimittajalle yllättävän haasteellista (lue vaikeaa). Kartta ja tulkki voisi helpottaa oloa. Kartta josta näkisi, mitä palasia tähän palveluun liittyy, miten ne toimii, mitä niillä tehdään? Olisi kiva ehtiä tutustua karttaan, ennen kuin lähtee etsimään sitä kiovalaista ravintolaa pikkukadun äärellä. Jos vielä olisi tulkki, jonka avulla pystyisi selvittämään onko niitä vastaavia kenkiä tarjolla... tai löytyykö täältä kaupasta suutaria, joka voisi korjata vanhat kengät niin, että uusia kenkiä ei tarvitakaan?

Ensin oli passiivinen oppija, sitten tuli aktiivinen oppija. Ensin oli interaktiivinen oppija ja nyt on interaktiivinen etäoppija. Jotenkin näin tiivistän oppimisen historian. Opetuspedagogit voivat olla tästä eri mieltä, mutta näillä mennään.

Harva on eri mieltä aktiivisen oppimisen ansioista passiiviseen nähden. Sen sijaan etäoppimisen eduista ei ole niin paljoa kokemuksia. Ainakaan meillä Ylessä.

YLE24 on rohkeasti lähtenyt ottamaan selvää asiasta ja käynnistänyt verkon taitoja lisäävän etäoppimiskokeilun YLE Alueet –yksikössä. Lokakuun alusta lähtien ovat alueiden toimittajat ja tuottajat voineet testata verkkokirjoittamisen osaamistaan. Otsikointiin, ingressiin, leipätekstiin ja hakukoneoptimointiin kevyen kosketuksen antava testi suoltaa lopussa arvion, oletko aloittelija, keskitason toimija vai huippuosaaja verkkokirjoittamisessa.

Tosi hyvä, mutta liian vähän

Ensikommentit palvelusta ovat olleet kiittäviä. Kokonaisuuden lopussa on palautelomake, jossa osallistujat voivat antaa arvosanan kokonaisuudesta. Tulos on toistaiseksi hieno 4/5. Hämmästyttävän hyvä arvio, kun muistetaan, että antajana ovat kriittiset toimittajat.  Voimme siis tyytyväisinä läpsyttää karvaisia kämmeniämme.

Mutta. Itseään on testannut toistaiseksi ainoastaan 20 toimittajaa. Luku on hämmentävän pieni, kun muistetaan, että alueilla on yli 400 ihmistä töissä. Eikö sille olekaan tarvetta, vaikka näin etukäteen luulimme? Eivätkö ihmiset kykene irrottamaan 20 minuuttia työajastaan kokonaisuuden läpikäymiseen?

Siteeraan tässä Antti Hirvosta, alueiden taidokasta tuottajaa: “Luulen, että suurin syy on siinä, ettei asiaa kuitenkaan pidetä suuressa mittaluokassa niin tärkeänä. Radio on ykkönen, telkkari kakkonen ja netistä ovat todella kiinnostuneita muutamat asialle vihkiytyneet. Toinen on varmasti ajan käytön hallinta - päivät menevät rutiinilla, eikä päivään moisia pelejä osata ottaa mukaan. siksi päälliköiden pitäisi tässä kannustaa joukkojaan.” Hyvin tiivistetty. Siitä vaan kannustamaan hyvän asian vuoksi.

Suomi ei kulje etunenässä

Kannustamisen ongelma ei ole vain Ylessä sekään. Isommissa ympyröissä etäoppimista tarkastellut e-oppimisen ammattikasvatuksen professori Tapio Varis on maailmalla kierrellessään havainnut, että maissa kuten Kiina, Intia ja Brasilia etäoppiminen on saavuttanut huomattavasti suuremman suosion kuin Euroopassa. Hänen mukaansa köyhissä oloissa internet ja verkko avaavat tien esimerkiksi korkeakouluoppimiselle, vaikka varsinaista tietä ei olisi edes lähimpään kaupunkiin.

Suomessa uskottiin vielä kymmenen vuotta sitten lujasti etätyön ja e-oppimisen mahdollisuuksiin, mutta kehitysvauhti on ollut odotettua vaisumpaa. Kulttuuri ei ole muuttunut samaa vauhtia teknologian kanssa. Kansalaiset eivät ole omaksuneet aktiivisen oppijan roolia ja työn ja arjen tiivis erottaminen istuvat tiukassa. Näin siis Varis.

Kaiken tämän yleisen ja YLE24-pilotin ensivaiheista saadun kokemuksen  jälkeen uskon yhä, että etäoppiminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Esimerkkinä taas case YLE Alueet.

Meillä on Suomessa lähes 20 aluetoimitusta ripoteltuna pitkin Suomea. Toimittajat tarvitsevat osaamisensa päivitystä jatkuvasti. Kun työntekijä lähetetään Pasilaan koulutukseen, hänen tilalleen on palkattava toinen työntekijä vähintään päiväksi. Ylimääräisten palkkakustannusten ja päälle tulevat matka- ja majoituskustannukset. Puhumattakaan siitä, että ylipäätään löydetään aikaa irrottautua opiskeluun. Opiskeltavia ja päivitettäviä asioita on lisäksi paljon. Jatkuva reissaaminen ei ole mahdollista. Töitäkin on tehtävä.

Alueet ei ole ainoa paikka, missä esimerkiksi verkon taitojen etäopettamisella olisi tilausta. Toimittajien verkkotaitojen ja –ymmärryksen lisäämistä kaivataan muuallakin. Uuden opetustilaisuudet aina motivoivat tekijöitä. Verkon välityksellä voidaan koota yhteen eri puolilla organisaatiota olevia ihmisiä. Näin lisätään yhteistyötä ja vaihdetaan kokemuksia. Kaiken kaikkiaan etänä oppiminen on mahdollisuus uuteen.

Verkkokirjoittamisen kokonaisuus on osa vielä syksyn kestävää etäoppmishanketta YLE24:ssä. Hankkeessa on tavoitteena kokeilla erilaisia tapoja toteuttaa etäoppimista, saada kokemuksia ja miettiä, millaiset sisällöt soveltuvat etäoppimiseen. Suuria kysymyksiä, joihin etsitään vastauksia ovat: Mitä voidaan opettaa verkossa? Mitä kannattaa opettaa verkossa? Mille asioille on tarvetta opettaa verkossa? Mitkä teknologiat tukevat e-oppimista? Miten markkinoidaan ja jalkaudutaan? Miten ylläpidetään osaamista?

Näihin kun löydetään vastaukset, alkaa maailma ollakin jo valmis.

MARJA HEINONEN

Uusi päivä on Ylen uusi draamakomediasarja, joka tulee TV2:lta maanantaisin, tiistaisin ja keskiviikkoisin kello 20:00. Uusinnat tulevat sunnuntaisin ja netistä sen jaksot näkee 30 päivän ajan julkaisusta.

Se on suunnattu erityisesti nuorille, mutta on sopiva myös koko perheelle. Se yhdistää tv:n, radion, blogit ja sosiaalisen median. Hahmoilla on mm. omia YouTube-tilejä (SunerFinland & TomiKarhu) ja blogeja, joissa he kirjoittavat rooliinsa sopivia juttuja. Sarjan hahmo Aleksi Ruuskanen juontaa YleX Aamussa omassa roolissaan, joka lisää sarjan aitouden tuntua. On todella hyvä idea yhdistää monet eri jakelukanavat niin, että ne tuottavat omaa sisältöä, eikä vain jaa samaa sisältöä joka paikassa.

Uutta päivää on kritisoitu siksi, että se on yksi Ylen historian kalleimmista tv-sarjoista. Se maksaa n. 5 miljoona euroa vuodessa. Siihen hintaan sisältyy aivan kaikki 100 jaksosta nettipalveluihin. Minusta on kuitenkin erittäin hyvä kokeilla jotain aivan uudenlaista.

Sarja sijoittuu kuvitteelliseen Virtauksen kaupunkiin. Virtaus on Helsingin ja Hämeenlinnan välillä oleva  15 000 asukkaan pieni radanvarsikaupunki joen varrella. Sen väitetään olevan Suomen hyväntuulisin kaupunki. Virtauksella on jopa oma nettisivu, josta näkee kartan, sään ja tietoa kaupungin historiasta ja sarjan tapahtumapaikoista.

Virtauksen yleinen kohtauspaikka on Voimala. Se on rakennettu entiseen tulitikkutehtaaseen. Siellä on mm. ilmaisutaidon lukio, terveyskeskus, kirjasto, kukkakauppa ja elokuvateatteri.

Vilma Haavisto menee Virtauksen ilmaisutaidon lukion 1. luokalle. Hänen isänsä on koulun rehtori ja äitinsä hoitaa vanhuksia. Hänellä on pikkusisko ja pikkuveli. Isän sisko irtisanoutuu hetken mielijohteesta aurinkopaneeleita myyvästä Suner Oy:stä. Myöhemmin hän yrittää saada työpaikkansa monien väärinkäsitysten jälkeen takaisin. Lasten isovanhemmat tulevat yllättäen kylään katsomaan, mitä perheelle kuuluu. He luulevat perheen hajoavan ja yrittävät viime hetkellä pelastaa sen, kunnes he tajuavat käsittäneensä kaiken väärin.

Musiikki on sarjassa erittäin vahvasti mukana. Sarjassa soitetaan YleX:n nuorten suosimaa musiikkia ja myöhemmin vaikka uusien bändien demoja. Välillä se tuntui jo vähän musikaalimaiselta musiikkiesityksineen ja lauluineen. Tunnusmusiikkina Kolmas nainen yhtyeen Hyvää ja Kaunista kappaleen uusi versio, Hyvää ja Kaunista 2.0. Ohjelman musiikit löytää Uuden päivän Spotify-soittolistalta. On hyvä, että tv-sarjassakin on paljon musiikkia, koska yleensä musiikkiohjelmat ovat erikseen.

Uusi päivä on aivan uudenlainen ja moderni tv-sarja, johon kuuluu tv lisäksi sosiaalinen media ja blogit. Sarjaa voi seurata myös pelkästään tv:stä, mutta Facebook sivu, YouTube-tilit, radio ja blogit kertovat henkilöiden taustoista, joka tuo lisäarvoa sarjalle. Uusi päivä tuntuu melko todelliselta mm. ohjelman ajankohtaisuuden, Virtauksen kaupungin sivun ja henkilöiden blogien ansiosta.  Voimalassa on live web-kamera, joka tosin ei tällä hetkellä näytä olevan toiminnassa.

Sarjan ideana on olla muita sarjoja positiivisempi, iloisempi ja ajankohtaisempi. Se on värikäs ja iloinen, eikä ei kiroilla. Sarjassa ei aina olla riitelemässä ja tappelemassa, vaikka pientä juonittelua onkin jo nähty. Positiivisuus on ihan  hyvä, vaikka oikeasti elämä ei aina olisikaan niin positiivinen. Riitoja ja väkivaltaa on ihan tarpeeksi muissakin ohjelmissa, joten on hyvä olla tv-sarjoja, jotka sopii myös pienemmillekin lapsille.

Kahden ensimmäisen jakson jälkeen kaikki oli vielä niin sekaisin ja auki, että halusin nähdä mitä seuraavassa jaksossa tapahtuu ja miten asiat järjestyy. Kolmannen jakson jälkeen kaikki asiat olivat selvinneet ja oltiin suunnilleen lähtöpisteessä, joten en jäänyt niin kovin odottamaan seuraavaa jaksoa. Monissa muissa sarjoissa joka jaksossa jokin asia jää auki, ja houkuttelee katsomaan seuraavankin jakson.

 

Viljami Pirttimaa

 Pirttimaa oli Ylellä TET-jaksolla 27.9.-8.10.2010

 

 

Viljami Pirttimaa oli Tulevaisuus labissa työelämään tutustumassa. Tässä hänen kahden viikon raporttinsa.

 

Olen Viljami Pirttimaa Helsingin yhteislyseon koulusta. Hain ensin TET-paikkaa Ylen sivujen työnhakulomakkeella. Sain sieltä tietokoneen lähettämän viestin, joka kertoi lomakkeen menneen perille ja, että se käsitellään myöhemmin. Sen jälkeen en ole kuullut sieltä mitään. Sitten päätin ottaa yhteyttä suoraan Ylen työntekijöihin. Tuija Aalto oli minulle isäni kautta tuttu ja päätin lähettää hänelle sähköpostia. Lähetin Tuijalle sähköpostia ja sain paikan. Ylellä ei kuulemma ole kovin usein tettiläisiä. Tutustun kahden viikon aikana moniin erilaisiin töihin. 

 

Ma 27.9:

Ensimmäisen päivän olin testaamassa ja parantelemassa Ps3 Yle Areenaa Oskari Blombergin kanssa. Entinen versio jäi useissa tilanteissa ikävästi jumiin, mutta pienillä muutoksilla siitä tuli paljon luotettavampi. Silloin, kun minulla ei ollut muuta tekemistä tutkin vähän Elävää arkistoa ja mietin Yleä vuonna 2020. Lounaalla söin sweet-chili kanaa ja riisiä.

 

Ti 28.9:

Toisena päivänä olin Henri Vallinrinteen luona vaihtamassa ja tekemässä Yle Areenaan ohjelmien esikatselukuvia, jotka juuri eilen otimme pois Ps3 Areenasta :) Järjestelimme myös ohjelmia eri kategorioihin. Sillä välin, kun uusien ohjelmien esikatselukuvat olivat valmiit ja ohjelmat järjestyksessä jatkoin muiden töiden tekoa, kuten Elävän arkiston tutkimista. Ihmettelin sitä, miten paljon Areenan ylläpitämiseen tarvitaan työtä. Luulisin, että videoiden järjestelemisen voisi tehdä automaattiseksi ja esikatselukuvien tekemisestä helpompaa. Lounaalla söin kananrintaa ja valkosipuliperunoita.

 

Ke 29.9:

Olin tekemässä PowerPoint-esitystä Aikaleima-blogin kommenteista ja tutkin Elävän arkiston materiaalien geotaggäystä Google Mapsillä ja Scribble Mapsillä. Lopuksi kävin Tuija Aallon pitämässä koulutuksessa, joka aiheena oli verkkotoimittajuus. Siellä kerrottiin blogien ja uutisten eroja ja niiden kirjoittamistyylin eroja. Verkossa kuka vaan voi kirjoittaa mitä vaan ja siellä on kirjoitettu enemmän kirjoittajan omasta näkökulmasta. Pitäisikö olla erikseen työprofiili ja yksityinenprofiili tai fanisivu yms. Uutiset kannattaa linkittää suosittuihin yhteisöihin ja palveluihin. Lounaaksi söin burriton ja lohisalaattia.

 

To 30.9:

Merkkasin Google mapsiin Elävän arkiston matkailuun liittyvien aineistojen sijainteja ja latasin kaikki merkatut paikat .kml tiedostona. Merkkasin Pekan matkassa maailman ympäri 1956-1957 , Amerikkalaiset filmimiehet Suomessa ja Lento yli Pohjoisnavan artikkeleiden paikat. Lopuksi testailin Tuijan ja Antti Hirvosen kanssa EtherPadin tyyppistä palvelua. Lounaalla söin lohikeittoa. 

 

Pe 1.10:

Perjantaina olin tutustumassa Ylen Aikaiseen. Kävin studiossa katsomassa radiolähetyksen juontoa ja haastattelua. Studiossa oli mm. pöytä, jonka korkeutta voidaan säätää moottorilla, 2 led-tv:tä, 8 näyttöä parille koneelle ja kaikennäköistä muuta, kuten Genelecin kaiuttimet ja paljon mikkejä ja kuulokkeita. Myöhemmin lähdimme lähetysautolla tekemään juttua hondurasinpiikkihäntäiguaneista Ville Mätön kanssa. Aihe oli alunperin sähkökirjat, mutta se muuttui. Näin siellä luokkalaiseni Ainon tetissä. Sitten Ville esitteli mm. uutisstudion ja aamu-tv:n studion. Lopuksi latasimme ottamani kuvat iguaneista ja radiohaastattelun äänitiedoston uutisen sivulle. Lounaaksi söin kanakeittoa.

 

Ma 4.10:

Tulin jo klo 9 ja osallistuin seminaariin Isossa pajassa. Mietimme tilastojen ja ennustusten avulla monia tulevaisuuteen liittyviä asioita, kuten arvoja, luottamusta ja työelämän ja vapaa-ajan merkitystä. 11:30 söin lounaaksi lihapullia ja perunoita. Aiheista syntyi todella paljon keskustelua ja monia hyviä ideoita tulevaisuutta varten. Kuten, että Ylen pitäisi ottaa enemmän kansalaisia mukaan toteuttamaan sisältöä ja mennä sinne missä he ovat ja kuunnella heidän mielipiteitään. Kaikki olivat aktiivisesti mukana, koska heille oli annettu erilaisia tehtäviä ennen seminaaria. Neljässä eri ryhmässä mietittiin erilaisia Ylen palveluja ja toimintaa. Moni paikalla olijoista oli minulle ennestään tuttuja Bar Camp Helsingistä, joka oli myös Isossa pajassa

 

Ti 5.10:

Aloitin laittamalla muutamat olympialaisten järjestyspaikat Google Mapsiin Elävän arkiston tekstien kanssa. Sen jälkeen aloin kirjoittaa koneella eilisen seminaarin ehdotuksia ja kysymyksiä Post-it lapuilta. Menin vasta n. klo 12 syömään, joten siellä oli todella pitkä jono ja melkein kaikki pöydät täynnä. Siellä tutustuin toiseen tettiläiseen Hildaan Draama-osastolta. Sitten jatkoin seminaarin lapuista kirjoittamista. Sitten etsin sopivia kuvia yhteiskirjoitettuun tekstiin Yle ja Internet vuonna 2020.

 

Ke 6.10:

Aluksi yritin etsiä lisää kuvia eiliseen tekstiin, mutta en löytänyt juuri mitään. Lounaaksi söin sitruunaista broileria ja perunamuusia. Sen jälkeen tutkin vähän Uuden päivän ja Virtauksen sivuja ja aloitin tekemään arvostelua Uusi päivä -sarjasta. Sen kolme ensimmäistä jaksoa katsoin eilen illalla ohjelman sivuilta. Kahdelta kävimme editoimassa yhtä biisiä vähän pidemmäksi pienessä editti-kopissa Pasin kanssa. Siellä oli huippuluokan työkalut, kuten Final Cut pro ja Logic pro.

 

 

To 7.10:

Jatkoin Uusi päivä -arvostelun kirjoittamista. Lounaaksi söin Libanonilaista uunikanaa. Sen jälkeen merkkasin loputkin Elävän arkiston olympialaiset kartalle Google Mapsissä. Nyt niitä on merkattuna yhteensä 37. Sitten vielä parantelin arvostelua, josta ei kyllä tullut ehkä ihan tavallinen arvostelu.

 

Pe 8.10:

Viimeisenä päivänä viimeistelin vielä Uusi päivä -arvostelun ja minun piti katsoa sosiaalisen median seminaarin live streamia Areenasta, mutta en jostain syystä löytänyt seminaarin live streamia. Löysin kuitenkin vanhan seminaarin ja katsoin vähän aikaa sitä. Lounaalla söin Riistakäristystä ja perunamuusia. Lounaan jälkeen korjailin tätä blogia.

 

 Täällä on ollut todella mielenkiintoista nähdä monia Ylen eri paikkoja, ammatteja ja työntekijöitä. Tämä on aika suuri paikka ja aluksi olin aivan hukassa missä mikin paikka oli. Nyt osaan kulkea täällä jo aika hyvin. Kun kerran yritin kysyä, missä jokin paikka oli, niin kukaan ei tiennyt missä se oli, mutta lopulta löysin sen.

 

 

 

Kuvat haki: Viljami Pirttimaa
Alkuperäiset aineistot: Sinä ja netti tästä 10 vuoden kuluttua?

Kiinnostavatko Piilaakso ja innovaatiot?

Helsingin Sanomain säätiö ja Sitra rahoittavat suomalaistoimittajien opintoja taas ensi vuonna innovaatiojournalismin koulutusohjelmassa Stanfordin yliopistossa.

Innovaatiojournalismin seura Finjo järjestää infotilaisuuden ohjelmasta yhdessä HS-säätiön kanssa ma 4.10. klo 18 alkaen Päivälehden museossa
(Ludviginkatu 2-4).

Paikalla ohjelmasta ja omista kokemuksistaan kertovat Helsingin Sanomain säätiön asiamies Heleena Savela, Stanfordin ohjelman koordinaattori Turo Uskali ja tämän vuoden stipendiaateista Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Perttu ja videoyhteyden välityksellä Aamulehden toimittaja Matti Posio. Tarkoitus on illan aikana saada yhteys myös ohjelman ruotsalaiseen vetäjään David Nordforsiin.

HS-säätiö tarjoaa tilaisuudessa pientä syötävää ja juotavaa. Tarjoiluja varten toivomme tilaisuuteen osallistujien ilmoittautuvan perjantaihin 1. 10. mennessä Jyrki Alkiolle (@gmail.com).

Stpendien haku päättyy 11.10. Lisätietoa apurahoista ja niiden hakemisesta: http://www.hssaatio.fi/ajankohtaista/tiedotuksia.html

http://finjo.fi/blog/tapahtumakalenteri/stanford-haku-2010/

Teemme Yle-fi-tiimissä tänä syksynä ajatustyön, jonka tavoitteena on
saavuttaa yhteinen ymmärrys Ylen sisällä eri toimijoiden kesken siitä,
millaiseksi verkko toimintaympäristönä on mahdollisesti muuttumassa.
Ennakointityötä pohjustaa yleisökeskustelu, jotka olen viritellyt Ylen
blogeissa.

Tässä lokia toimista, joita olen tehnyt Yle.fi -tulevaisuustyön
talkoistamiseksi tämän viikon aikana. Päivitän tilanteen ensi viikolla
toisessa merkinnässä.

Tulevaisuustyön keskustelu, talkoistus, loki

To 9.9.
Aalto-blogi: Verkkomedia katoaa kielenkäytöstä ja sulautuu arkeen
http://blogit.yle.fi/aalto/verkkomedia-katoaa-kielenkaytosta-ja-sulautuu-arkeen

Ylen aikainen: Vierailu aamulähetyksessä klo 9.15-9.25
http://www.yle.fi/media/asxgen.php?file=radiosuomi/ylenaikainen/TuijaAalto.wma

Ke 8.9. Nosto Yle alueet-sivulla ja useilla alueradioiden sivulla,
linkki Aikaleima-blogiin

Ti 7.9. Nosto Yle.fi –etusivulla Tiede ja oppiminen –slotissa, linkit
Aikaleima- ja Aaltoblogeihin

Ma 6.9.2010 Kehitys kehittyy –blogi Kehitys kehittyy - mutta mihin
asti kymmenessä vuodessa?
http://blogit.yle.fi/kehitys-kehittyy/kehitys-kehittyy-mutta-mihin-asti-kymme...

Qaiku, Qaikusourcing-kanava
"Pieksämäen mökillämme on kohtuuhintainen, nopea laajakaistayhteys" ja
muita villejä tulevaisuusvisioita
http://www.qaiku.com/go/8x1a/ promotus http://www.qaiku.com/go/8sli/

Aalto-blogi
Netin käytön muutoksen alueita: hakukoneet, sosiaaliset verkostot ja
netin mobiilikäyttö
http://blogit.yle.fi/aalto/netin-kayton-muutoksen-alueita-hakukoneet-sosiaali...

Slideshare http://www.slideshare.net/ylefi

Aikaleima-blogi Sinä ja netti tästä 10 vuoden kuluttua?
http://blogit.yle.fi/aikaleima/sina-ja-netti-tasta-10-vuoden-kuluttua

Olemme Ylessä pohtineet Toimittaja 2012 -prosessin myötä sitä, millaiseksi verkostoissa ja verkossa työskentelevän toimittajan työ on muuttumassa ja miten työtä pitäisi tukea.

Yksi voimakkaasti esille noussut asia on esimiestyö. Usein taitaa olla tilanne se, että innostunut ja ehkä vähän propellipäinen toimittaja (tai vaikka HR-henkilö) toimii verkossa keneltäkään kysymättä, ajasta tai paikasta riippumatta. Ihanaa kun on innostusta ja sitä pitää ilman muuta ollakin, mutta kysymyksiä myös herää. Ja millaista tukea tarvitaan?

Istuimme Tuijan kanssa päiväkahvilla Ison pajan takapihalla miettimässä syksyn koulutus- ja kehitystarjontaa. Tuija otti tietysti mobiililaitteet esiin ja ohessa on pieni alustus suunnittelun pohjaksi.

http://audioboo.fm/boos/166190-sari-veikkolainen-jarjestaa-seminaaria-verkost...

Seminaari/workshop pidetään alustavan aikataulun mukaan 3.11. Mukana keskustelussa on yleläisiä esimiehiä, kenties verkossa toimivia toimittajia, mielellään myös esimies/päällikkö Ylen ulkopuolelta sekä HR-lakiasioiden asiantuntija (jolla kokemusta tästä problematiikasta). Mukana olevien esimiesten olisi oltava sellaisia, joilla on kokemusta tilanteista, joissa henkilö työskentelee erittäin itsenäisesti ja brändäytyy oman persoonansa kautta.

Haluaisin herätellä keskustelua nyt sekä siitä, ketkä olisivat hyviä esiintyjiä tällaiseen seminaariin? Kenen kanssa haluaisit keskustella?

Millaisiin tilanteisiin olet itse esimiehenä joutunut netissä netissä toimivan työntekijän kanssa? Ja mitä itse verkostotyöläisenä olet pohdiskellut?