Lähdin tänä aamuna kotoa ennen puolta kuutta ja nyt 11 tuntia myöhemmin olen Oulun keskustassa kahvilassa. Ja puoli kuusi lähden takaisin Helsinkiin. Päivä Innovaatiojunassa on pitkä.

Innovaatiojuna on tapahtumana saanut ainakin tässä hetkessä paljon verkkonäkyvyyttä. Ja hyvä niin. Kuten Tuija kirjoittaa, on tapahtuman digitaalinen jalanjälki aikamoinen. Siis verkosta löytyy statuspäivitystä, streamia (ei aina niin laadukasta), kuvaa, keskustelua, kommenttia, linkkiä. En edes uskalla ajatella kuinka kauan kuluisi aikaa jos kaiken kävisi läpi.

Lähdin mukaan uteliaisuudesta: millaista on viettää päivä junassa vieraiden ihmisten kanssa? Miten organisoimaton organisoituminen onnistuu ja toimii? Junamatkan aikana työskentelimme pienissä pajoissa tai workshopeissa. Aamulla olimme kaikki innolla mukana totisessa touhussa ja koko matka tosiaan paiskittiin töitä. Aika kovalla energialla.

Ryhmät toimivat BarCamp-hengessä: innokkaat saivat perustaa ryhmän ja antaa aiheen. Halukkaat saivat tulla mukaan keskusteluun ja ajatuksia raportoitiin Qaikuun. Kukaan ei ohjannut työtä ja minä ainakin koin sen toimivan loistavasti. Itse pidin kokouksen fasilitoinnista ja todella sain siitä paljon ideoita ja ajatuksia. Keskustelu oli hyvää. Muissa ryhmissä kuulin asioita ja näkökulmia, joita en olisi ikinä tullut ajatelleeksikaan muuten! Ja kuten hieman nörtähtävään tapahtumaan kuuluu, näin joitain vempeleitä, joita en meinannut uskoa todeksi.

Mutta kaiken kaikkiaan vuorovaikutus toimi. Ja mietin miksi. Jos tilaisuutta vertaa esim. työyhteisön seminaariin tai workshopiin. Vastaus on yksinkertainen: vapaus. Vapaus ja mahdollisuus puhua siitä mikä minua kiinnostaa saa ajatukset liikkeelle. Vapaus vaihtaa aihetta tai paikkaa tai vaikka ottaa torkut jos siltä tuntuu. Lisäksi oli kiinnostavaa lukea keskustelujen liki reaaliaikaisia kommentteja Qaikussa. Ja myös palata niihin.

Oulussa oli vapaamuotoisesti järjestynyt vierailuja eri kohteisiin sekä Oulun kaupungin sponsoroima lounas. Ja koko tämä setti siis ilman järjestävää organisaatiota. Innolla ja ilolla tuotettuna. Sitä sopii miettiä.

Paluumatka alkaa kohta ja se on varmasti erilainen kuin menomatka. Innovointi ja fiilistely myös väsyttää. Mutta katsotaan mitä tulee. Ja matkan jälkeen on syytä analyyttisemmin paneutua siihen, mitä innovaatiojuna oikeastaan opetti.

Yhdestä opetuksesta olen jo nyt ihan varma: tätä pitää saada lisää!