Kirjoitin edellisessä blogissa facebook-vinkkejä ja pohdin sitä, miksi fanit fanittavat facebookissa? Janne Ansaharju ehdotti, että kysyisin suoraan Elävän arkiston faneilta. Niinpä kysyin: Teitä faneja on nyt 3 340, joten meitä on alkanut Elävässä arkistossa kiinnostaa, miksi te fanitatte Elävää arkistoa? Kertokaa se meille :)

Saimme vuorokaudessa yli 40 vastausta. Suurin osa viesteistä nosti esiin nostalgian: Nostalgisia aikamatkoja lapsuuteen :),  muistoja muistoja! ovat ihania! Hyviä/hauskoja/nostalgisia/hyödyllisiä ohjelmia. Mä olen nostalgiafriikki, ja Elävä Arkisto on täydellistä "huumetta". :) Olen nostalgiafriikki myös. 

Nostalgia liitettiin myös turvallisuuteen ja paluuseen rauhalliseen menneisyyteen:  Kaiken tämän hössötyksen ja levottomuuden keskellä on mukava palata rauhalliseen menneisyyteen Elävän arkiston kautta. Aikamatka menneeseen, usein tuttuun ja turvalliseen, on aina mielenkiintoinen ja lohdullinen kokemus. Tuo unohtuneita asioita ja tunnelmia mieleen ! :)

Toisena, mutta ei ihan yhtä vahvana mainintana oli historian kertaaminen. Historia-aspektiinkin liittyi usein viihtyminen: On tärkeää muistaa ja säilyttää yhteistä historiaa ja muistella erilaisia ajankuvia. Ihania muistoja palautuu mieleen. Hauska kahtoo vanhoja ohjelmia. nykypäivän vinkkelistä jottii o ihan komediaan verrattavia. Jos et tunne historiaa olet tuomittu toistamaan vanhaa. Ihmiset tekevät samat virheet niin poliittisesti kuin muutenkin säännöllisin väliajoin. Perimäinen syy lienee siinä, että historiasta ei ole opittu mitään. Tilanne paranee koko ajan, mutta silti vielä on paljon opittavaa. Elävä arkisto on mitä mainioin tapa tutustua sekä Suomen lähihistoriaan, että yleensä maamme kehitykseen, ajankuviin, syihin ja seurauksiin. Siksi minä fanitan! Pääasiallisesti Elävä arkisto on ainakin minulle ennen kaikkea historian kertausta tai uuden tiedon hankkimista lähimenneisyydestä.

Kolmantena pidettiin yleensä hyvänä sitä, että arkistoa avataan: Arvokasta työtä YLEltä! Vanhoja ohjelmia joita ei muualta löy-y voi katella arkistosta... Tätähän YLEn palvelut parhaimmillaan on, avataan yhteisillä varoilla tuotettua sisältöä kaikkien nähtäville. Aivan loistava palvelu, toivottavasti saatte riittävästi resursseja käyttöönne! Arvokasta säilyttää ja jakaa aikansa kulttuuria arkiston kautta! Hmm.. Koska ette ole kuollut arkisto...

Ja neljäntenä muutama maininta ulkosuomalaisilta, joille tämä paikka palata "Suomeen" ja omaan menneisyyteen: Olen asunnut Ruotsissa 20 vuotta, mutta kaikki nuoruuden muistot ovat Suomesta, joten eläva arkisto auttaa pitäämään yllä juuret Suomeen jollain tavalla.
Löysin Myrskyluodon Maijaa ja sen jälkeen liityin tähän ryhmään. Ulkosuomalaisena Ylen Elava arkisto on minulle tarkea asia pitaa ylla suomen kielta, heratella muistoja katselemalla ohjelmia. Mainioita sarjoja, Vuoroin vieraissa, Ilman kavaluutta, Kummelit ym. Kayn monta kertaa viikossa selailemassa arkistoa.

Yhteenvetona voisi sanoa, että Elävän arkiston fanittajat ovat nostalgiafriikkejä (myös asiahakuiset). Nostagisointiin liittyi hyvä olo, viihtyminen, turvallisuus, lohtu. Elävä arkisto koettiin paikaksi, jossa on ihmisiä mahdollistamassa tätä nostalgisointia. Elävä arkisto ei siis näyttäydy instituutiona. Suhde YLE:en koettiin niin, että toivottavasti teille on resursseja jatkaa tätä työtä. Ei siis suoraan niin, että Elävä arkisto on Yleisradio. 

Näistä päätelmistä Elävän arkiston fanisivuille voisi kiteyttää ajatuksen: Elävä arkisto - nostalgian turvasatama :) 

Samaisen vuorokauden aikana, kun fanit vastasivat kysymykseen, fanien määrä lisääntyi 25:llä, 3240:sta 3265:een. Kun julkaisimme kyselyn perään tällä nostalgian turvasama -idealla tietoiskun: Lasten ammatit (sen jossa on krakkorikuljettaja tietysti...), saate tekstillä: Kraktkorimies, lääkärihoitaja, lakasukoneenkuljettaja.... lasten unelma-ammatteja vuonna 1974. Mitähän heistä tuli? Tähän postaukseen tuli 61 tykkäämistä ja kahdeksan kommenttia. Se on Elävän arkiston mittakaavassa erittäin hyvä luku.