Tein lokakuusta 2009 maaliskuuhun 2010 asti Ylelle blogia nykyisestä asuinpaikastani San Franciscosta. YLEn uusien palvelujen Future Lab tilasi blogia journalistisen tuotannon ja sosiaalisen median risteyskohtien tutkimismielessä ja se oli määräaikainen projekti.

Kerran viikossa ilmestynyt blogini on keskittynyt erityisesti amerikkalaisiin/kalifornialaisiin ilmiöihin sekä human interest -aiheisiin. Halusin käsitellä blogipostauksissani etenkin tavallisia ihmisiä koskettavia asioita. Postaukset sisältävät kirjoitetun tekstin ja kuvien lisäksi ääntä ja elävää kuvaa. Olen tehnyt ja julkaissut ääntä ja videota sosiaalisen median kanavia hyödyntäen.

Kerroin tammikuussa ilmestyneessä ensimmäisessä blogiraportissani ensimmäisten kuukausien bloggauskokemuksistani. Testasin alkuvuoden aikana erityisesti videon käyttämistä blogissa, ja tämä raportti keskittyy videon hyödyntämisestä kertyneisiin kokemuksiini.

Kuvasin videota sekä video-ominaisuuden sisältävällä Canon-järjestelmäkamerallani että iPhone 3G -puhelimeeni iTunesin App Store -verkkokaupasta lataamillani sovelluksilla. Testasin puhelimessa qik-, bambuser- ja ustream- nimisiä videon tallentamiseen tarkoitettuja sovelluksia. Sovellukset ovat helppoja asentaa ja käyttää ja lisäksi ilmaisia. Esimerkiksi qik.com -videonjakopalvelu on integoitu muun muassa Facebookin ja YouTuben kanssa, eli videoiden edelleen jakaminen on äärimmäisen helppoa. Kyseiset mobiilivideosovellukset olisivat entistäkin käyttökelpoisempia, jos ne sisältäisivät kunnolliset videoeditointityökalut.

Käyttämistäni sovelluksista on siis olemassa iPhonen 3G -malliin sopivat versiot, vaikkei kyseisessä iPhonessa ole oikeaa videokameraa. Tarkoituksenmukaisen videokameran puuttuminen näkyy sovelluksilla kuvatun videon heikkona laatuna. Still-kuvien ottamiseen tarkoitettu iPhone 3G:n kamera ei yksinkertaisesti sovellu videokameraksi, vaan jälki on rakeista ja pätkivää. Olisi kiinnostavaa testata samoja sovelluksia iPhone 3GS -malliin lisätyllä oikealla videokameralla. Blogipostausteni kuvalaadultaan parhaimmat videohaastattelut on kuvattu Canon-järjestelmäkameralla ulkoista mikkiä ja jalustaa käyttäen. Tasokkaalla videokameralla varustetulla puhelimellakin saisi varmasti blogikäyttöön soveltuvaa videota. Ulkoisella videokameralla eli muulla kuin sovellusten videokuvausominaisuudella kuvatun videon etuna on, että sitä voi editoida mieleisekseen tietokoneen editointiohjelmassa ennen nettijulkaisua.

Julkaisin taltiointejani kevään aikana break-, metacafe- ja vimeo- videonjakopalveluissa. Sivustot toimivat keskenään samanlaisella logiikalla, eli ensin rekisteröidytään ja luodaan käyttäjätunnus, minkä jälkeen taltiointeja voi julkaista omalla tilillä. Palvelut antavat nauhoituksille omat embedded-koodit, jotka liitin blogieditorin teksti-kenttään. Embedded-koodin avulla blogiin saattoi tehdä suorat, kuvakkeelliset linkit valittuihin taltiointeihin.

Muutaman minuutin videotiedoston latautuminen videonjakosivustolle kesti tiedostokoosta ja sivustosta riippuen vajaasta puolesta tunnista muutamaan tuntiin. Metacafe-saitilla viive oli pisin, sillä kaikkien saitille ladattavien videoiden on läpäistävä ennakkotarkastus. Metaface.comin ylläpitäjät katsovat videot läpi ennen niiden julkaisemista. Ennakkotarkastus on paikallaan sopimattoman sisällön karsimiseksi, mutta toisaalta se aiheuttaa viivettä videoiden saitille ilmestymiseen. Toinen Metacafe-videonjakopalvelussa silmään pistänyt asia oli videoiden alareunassa juoksevat, ärsyttävät mainokset. Muut käyttämäni videonjakopalvelut eivät lisänneet mainoksia videoiden yhteyteen. YouTube on yhä edelleenkin suosikkivideonjakopalveluni. Se on laajalti tunnettu ja sieltä löytyy eniten sisältöä, eikä palvelun käyttäjäystävällisyys juuri eroa muista testaamistani videonjakosaiteista.

Blogini oli sitä aloittaessani luonnollisesti YLE Blogeista vähiten luetuin. Tätä kirjoitettaessa se on Ylen blogien rankingissa sijalla 17 yhteensä 67:n blogin joukossa. Olen tehnyt blogia tunnetuksi etenkin sosiaalisen median avulla, erityisesti Facebookissa. Olen esimerkiksi linkittänyt blogipostauksiani kulloinkin käsittelemästäni aiheesta kiinnostuneiden Facebook-ryhmien sivuille. Kokeilin kevään aikana muutamaan otteeseen myös netin keskustelupalstoja blogin seuraajamäärien kasvattamisessa. Keskustelupalstojen kautta voi tavoittaa uusia lukijoita, mutta pidän yhä Facebookia toimivimpana tapana markkinoida blogia. Minua ilahdutti huomata, että kevään aikana myös minulle tuntemattomat ihmiset olivat linkittäneet blogiani kotisivuilleen.