Ensin oli passiivinen oppija, sitten tuli aktiivinen oppija. Ensin oli interaktiivinen oppija ja nyt on interaktiivinen etäoppija. Jotenkin näin tiivistän oppimisen historian. Opetuspedagogit voivat olla tästä eri mieltä, mutta näillä mennään.

Harva on eri mieltä aktiivisen oppimisen ansioista passiiviseen nähden. Sen sijaan etäoppimisen eduista ei ole niin paljoa kokemuksia. Ainakaan meillä Ylessä.

YLE24 on rohkeasti lähtenyt ottamaan selvää asiasta ja käynnistänyt verkon taitoja lisäävän etäoppimiskokeilun YLE Alueet –yksikössä. Lokakuun alusta lähtien ovat alueiden toimittajat ja tuottajat voineet testata verkkokirjoittamisen osaamistaan. Otsikointiin, ingressiin, leipätekstiin ja hakukoneoptimointiin kevyen kosketuksen antava testi suoltaa lopussa arvion, oletko aloittelija, keskitason toimija vai huippuosaaja verkkokirjoittamisessa.

Tosi hyvä, mutta liian vähän

Ensikommentit palvelusta ovat olleet kiittäviä. Kokonaisuuden lopussa on palautelomake, jossa osallistujat voivat antaa arvosanan kokonaisuudesta. Tulos on toistaiseksi hieno 4/5. Hämmästyttävän hyvä arvio, kun muistetaan, että antajana ovat kriittiset toimittajat.  Voimme siis tyytyväisinä läpsyttää karvaisia kämmeniämme.

Mutta. Itseään on testannut toistaiseksi ainoastaan 20 toimittajaa. Luku on hämmentävän pieni, kun muistetaan, että alueilla on yli 400 ihmistä töissä. Eikö sille olekaan tarvetta, vaikka näin etukäteen luulimme? Eivätkö ihmiset kykene irrottamaan 20 minuuttia työajastaan kokonaisuuden läpikäymiseen?

Siteeraan tässä Antti Hirvosta, alueiden taidokasta tuottajaa: “Luulen, että suurin syy on siinä, ettei asiaa kuitenkaan pidetä suuressa mittaluokassa niin tärkeänä. Radio on ykkönen, telkkari kakkonen ja netistä ovat todella kiinnostuneita muutamat asialle vihkiytyneet. Toinen on varmasti ajan käytön hallinta - päivät menevät rutiinilla, eikä päivään moisia pelejä osata ottaa mukaan. siksi päälliköiden pitäisi tässä kannustaa joukkojaan.” Hyvin tiivistetty. Siitä vaan kannustamaan hyvän asian vuoksi.

Suomi ei kulje etunenässä

Kannustamisen ongelma ei ole vain Ylessä sekään. Isommissa ympyröissä etäoppimista tarkastellut e-oppimisen ammattikasvatuksen professori Tapio Varis on maailmalla kierrellessään havainnut, että maissa kuten Kiina, Intia ja Brasilia etäoppiminen on saavuttanut huomattavasti suuremman suosion kuin Euroopassa. Hänen mukaansa köyhissä oloissa internet ja verkko avaavat tien esimerkiksi korkeakouluoppimiselle, vaikka varsinaista tietä ei olisi edes lähimpään kaupunkiin.

Suomessa uskottiin vielä kymmenen vuotta sitten lujasti etätyön ja e-oppimisen mahdollisuuksiin, mutta kehitysvauhti on ollut odotettua vaisumpaa. Kulttuuri ei ole muuttunut samaa vauhtia teknologian kanssa. Kansalaiset eivät ole omaksuneet aktiivisen oppijan roolia ja työn ja arjen tiivis erottaminen istuvat tiukassa. Näin siis Varis.

Kaiken tämän yleisen ja YLE24-pilotin ensivaiheista saadun kokemuksen  jälkeen uskon yhä, että etäoppiminen tarjoaa paljon mahdollisuuksia. Esimerkkinä taas case YLE Alueet.

Meillä on Suomessa lähes 20 aluetoimitusta ripoteltuna pitkin Suomea. Toimittajat tarvitsevat osaamisensa päivitystä jatkuvasti. Kun työntekijä lähetetään Pasilaan koulutukseen, hänen tilalleen on palkattava toinen työntekijä vähintään päiväksi. Ylimääräisten palkkakustannusten ja päälle tulevat matka- ja majoituskustannukset. Puhumattakaan siitä, että ylipäätään löydetään aikaa irrottautua opiskeluun. Opiskeltavia ja päivitettäviä asioita on lisäksi paljon. Jatkuva reissaaminen ei ole mahdollista. Töitäkin on tehtävä.

Alueet ei ole ainoa paikka, missä esimerkiksi verkon taitojen etäopettamisella olisi tilausta. Toimittajien verkkotaitojen ja –ymmärryksen lisäämistä kaivataan muuallakin. Uuden opetustilaisuudet aina motivoivat tekijöitä. Verkon välityksellä voidaan koota yhteen eri puolilla organisaatiota olevia ihmisiä. Näin lisätään yhteistyötä ja vaihdetaan kokemuksia. Kaiken kaikkiaan etänä oppiminen on mahdollisuus uuteen.

Verkkokirjoittamisen kokonaisuus on osa vielä syksyn kestävää etäoppmishanketta YLE24:ssä. Hankkeessa on tavoitteena kokeilla erilaisia tapoja toteuttaa etäoppimista, saada kokemuksia ja miettiä, millaiset sisällöt soveltuvat etäoppimiseen. Suuria kysymyksiä, joihin etsitään vastauksia ovat: Mitä voidaan opettaa verkossa? Mitä kannattaa opettaa verkossa? Mille asioille on tarvetta opettaa verkossa? Mitkä teknologiat tukevat e-oppimista? Miten markkinoidaan ja jalkaudutaan? Miten ylläpidetään osaamista?

Näihin kun löydetään vastaukset, alkaa maailma ollakin jo valmis.

MARJA HEINONEN