"Mulla oli sellainen olo, että mä olen Kiovassa ja mulle sanotaan, että mene siihen ravintolaan, joka on tän kadun päässä. Käänny oikealle ja sitten vasemmalla ja sitten menet sitä pikkukatua vähän matkaa, niin se ravintola on siellä yhdessä talossa... Mutta mä en löydä siihen ravintolaan, kun mä en ole koskaan ollu Kiovassa, eikä mulla ole karttaa enkä mä voi kysyä, kun mä en ymmärrä mitä paikalliset puhuu."

Onko tilanne tuttu? Siis ei lomamatkalta vaan työelämästä? Näin elävästi sisällöntuottaja kuvasi tilannetta, jossa kehiteltiin uutta verkkopalvelua. Hänen tehtävänään oli tuoda sisältönäkökulmaa kehitystyöhön. Ongelmaksi (jotkut sanovat haasteeksi) muodostui se, että hän ei osannutkaan paikallista kieltä. Tämä varsin noheva tuottaja sanoi, että hän sitten seurasi kuinka paikalliset keskustelivat keskenään. Näinhän me teemme usein matkoillakin. On kiva seurata kuinka paikalliset keskustelevat ja elehtivät, vaikka siitä ei ymmärräkään mitään. Pidemmän päälle se ei ehkä olekaan niin kivaa. Tuottaja kuvaili oloaan: "Olin puoli vuotta eksyksissä".

Kieltä osaamaton näyttäytyy usein vähän höhlänä. Tilannetta voisi verrata maahanmuuttajaan, johon paikalliset suhtautuvat alentuvasti, vaikka hän olisi kuinka koulutettu. "Katso nyt, kun mä puhun sille: YMMÄRTÄÄKÖ SINÄ MITÄ MINÄ SANOA?!... kato, ei se ymmärrä." Ja kun ei ymmärrä kieltä, niin tuntee itsensä avuttomaksi... ja höhläksi. Toinen sisällöntuottaja kuvaili tällaista verkkoprojektitilannetta hauskalla vertauksella: "On ihan kuin seisoisit tumput kädessä lumihangessa ja sitten ne tumput tippuu kädestä ja siinä sä vaan seisot, ihan kuin lapsi. Apua mun tumput tippu hankeen!" 

Koska maahanmuuttaja (lue sisällöntuottaja) ei osaa kieltä, niin hänelle annetaan yksikertaisia ohjeita. Ne eivät kata kaikkia tilanteita, vaan ohjeita noudattamalla maahanmuuttaja (lue sisällöntuottaja) tekee virheitä. "Kato nyt, on se oikeesti aika tyhmä!"

Kun ei osaa kieltä, niin voi kyllä yrittää kysyä, mutta vastaukset voivat olla aika yksioikoisia. "Voisiko tässä verkkopalvelussa olla ....? Ei voi! Ei siis voi? EI!"  Haetaanpa matkailuesimerkki Virosta. Neuvostoliittolainen palvelukulttuuri elää vielä aika vahvasti naapurissamme. "Olisiko teillä näistä kengistä kokoa 38? Ei ole. Entä näistä ruskeista? EI OLE!" Tämän jälkeen ei enää arvaa kysellä, olisiko mistään mallista tai väristä kokoa 38?"

Matkailu verkkopalvelujen maailmassa voi siis olla rivitoimittajalle yllättävän haasteellista (lue vaikeaa). Kartta ja tulkki voisi helpottaa oloa. Kartta josta näkisi, mitä palasia tähän palveluun liittyy, miten ne toimii, mitä niillä tehdään? Olisi kiva ehtiä tutustua karttaan, ennen kuin lähtee etsimään sitä kiovalaista ravintolaa pikkukadun äärellä. Jos vielä olisi tulkki, jonka avulla pystyisi selvittämään onko niitä vastaavia kenkiä tarjolla... tai löytyykö täältä kaupasta suutaria, joka voisi korjata vanhat kengät niin, että uusia kenkiä ei tarvitakaan?